Suomen itsenäisyys ja mitä se Suomelle merkitsi

6.12.1917 oli tärkeä päivä Suomelle, sillä tuolloin Suomi julistautui itsenäiseksi. Varsinaista Suomen itsenäisyys sotaa ei tässä vaiheessa käyty, vaan itsenäistyminen liittyi tilanteeseen, jossa Venäjällä tapahtui suuria mullistuksia ensimmäisen maailmansodan johdosta. Mullistusten vuoksi Venäjällä tapahtui vallankumous, ja keisarivalta tuli tiensä päähän. Kerromme tässä artikkelissa, kuinka Suomi saavutti itsenäisyytensä Venäjän vallan alta, ja kuinka Suomen ensiaskeleet itsenäisenä valtiona sujuivat.

Autonomisesta suuriruhtinaskunnasta itsenäiseksi Suomeksi

Ennen itsenäistymistään Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, johon se oli kuulunut vuodesta 1809 alkaen. Suomi oli tuolloin Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta. Vuoden 1917 keväällä alettiin käsitellä Suomen itsenäistymismahdollisuuksia, ja Suomessa oli nähtävillä kansallistunteen voimistumista. Taustalla vaikuttivat muistot sortovuosista, jotka saivat suomalaisten luottamuksen Venäjän keisaria kohtaan murenemaan. Ensimmäinen maailmansota aiheutti mullistuksia myös Venäjällä. Alkoi Venäjän vallankumous, ja jossa keisarivalta lopulta kaatui. Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.2017, ja Vladimir Lenin, josta oli tullut Neuvosto-Venäjän johtaja, tunnusti itsenäisyyden.

Kuinka kansallistunne vaikutti itsenäisyyspyrkimyksiin?

Itsenäiselle valtiolle ovat tärkeitä sekä henkiset tekijät, että konkreettiset instituutiot. On tärkeää, että kansallinen identiteetti muotoutuu, ja että kansallistunne sekä itsenäisyystahto pääsevät kehittymään. Instituutioiden osalta esimerkiksi politiikka, hallintoelimet sekä oikeusjärjestys ovat tärkeitä itsenäiselle valtiolle. Suomen itsenäisyys sota on esimerkki siitä, millaisia seurauksia kansallistunteen syntymisellä voi olla.

Kansallistunteen synnystä kielivät esimerkiksi monet taideteokset. Erityisen tärkeänä teoksena voidaan pitää Eetu Iston teosta Hyökkäys. Isto julkaisi teoksensa vuonna 1899, ja se nousi nopeasti suomalaisten silmissä venäläistämistoimia kuvastavaksi symboliksi. Teoksessa suuri pelottavan näköinen lintu hyökkää viattoman näköisen vaalean Suomineidon kimppuun. Suomineito yrittää puolustautua, mutta hänen katseensa kuvastaa silkkaa kauhua suuren hyökkääjän edessä.

Suomineito on pukeutunut perin kuvaavasti valkoiseen, pitkään mekkoon, jossa on sininen nauha, eikä katsojalta jää huomaamatta, että vaatetus tuo mieleen Suomen lipun. Tapahtumien taustalla on salamoiva taivas ja myrskyävä meri, joka hakkaa aaltoja rantakallioihin. Kuvan tunnelma on siis perin synkkä.

Kansallistunnusten myötä itsenäiseksi valtioksi

Itsenäisellä valtiolla tulee olla tiettyjä kansallistunnuksia. Kansallislipukseen itsenäinen Suomi valitsi siniristilipun, jonka käyttö aloitettiin 28.5.1918. Itsenäisen Suomen vaakunaksi päätettiin valita leijonakuvioinen Suomen vaakuna, joka oli ollut käytössä jo silloin, kun Suomi kuului Ruotsiin. Tuolloin vaakunaa käytettiin Pohjanlahden itäpuolisilla alueilla. Kun Suomi kuului keisarilliseen Venäjään, käytti se edelleen leijonavaakunaa. 1920 vaakunaan tuli pieni muutos, sillä siitä poistettiin kruunun kuva.

Kansallislaulun valinta aiheutti luokkataistelua. Tämä tapahtui vuoden 1918 keväällä. Porvariväestö suosi Paciuksen ja Runebergin Maamme-laulua, kun taas sosialistit valitsivat mielellään joko Internationaalin tai Marseljeesin. Jääkärimarssi oli suosittu ylioppilaiden keskuudessa kielirajoista välittämättä. Kun valkoiset voittivat sisällissodan, vakiintui Maamme-laulu kansallislauluksemme.

Suomen sisällissota aloitti itsenäisen Suomen taipaleen sotaisissa merkeissä

Suomi ei varsinaisesti sotinut voittaakseen itsenäisyyden Venäjän keisarikunnalta, mutta ennen itsenäisyysjulistusta Suomessa käytiin sisäistä taistelua valtalakia koskien. Sen jälkeen Suomessa syttyi sisällissota, joka jakoi kansan. Sisällissota syttyi vuoden 1918 kevättalvella. Suomen itsenäisyyden alkutaival sujui siis kovin sotaisissa tunnelmissa.

Talvi- ja jatkosota Suomen itsenäisyys sotana

Moni pitää Suomen itsenäisyys sotana talvisotaa sekä sitä seurannutta jatkosotaa. Vaikka Suomi olikin tuolloin jo itsenäinen valtio, niin talvisodassa ja jatkosodassa Suomi joutui taistelemaan itsenäisyytensä puolesta tilanteessa, joka vaikutti pienen Suomen kannalta heikolta. Juuri tästä syystä talvisota ja jatkosota, eli Suomen itsenäisyys sota, onkin kirvoittanut niin kovin monia tunteita. Niiden pohjalta on laadittu lukuisia romaaneja, näytelmiä, elokuvia ja jopa oopperaakin.

Talvisotaa käytiin 30.11.1939 – 13.3.1940. Sota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen antamatta edes sodanjulistusta. Moskovan rauhansopimus päätti talvisodan, kun sotaa oli kestänyt 105 päivää. Vaikka Suomi taistelikin urhoollisesti neuvostoarmeijaa vastaan, menetti se silti sodassa 11% maa-alueistaan. Myös Viipuri, silloisen Suomen toiseksi suurin kaupunki, jäi viholliselle. Talvisota synnytti suomalaisten mielissä revanssihenkeä, mikä vaikutti osaltaan siihen, että myöhemmin Suomi ajautui jatkosotaan.

Suomen armeijan vahvuutena oli se, että miehet tunsivat maaston ja osasivat liikkua maastossa. Tämän lisäksi he osasivat majoittua sekä taistella ankarissakin olosuhteissa, joita kova pakkanen sekä lumi aiheuttivat. Suomalaiset sotilaat käyttivät apunaan niin suksia, ahkioita, telttoja, kamiinoita kuin Suomi-konepistooleitakin. Suomalaiset olivat taitavia tekemään yllättäviä sissi-iskuja metsäolosuhteissa, ja onnistuivat esimerkiksi yllättämään neuvostosotilaita, jotka olivat lämmittelemässä nuotion ääressä.

Suomalaisille sotilaille tyypillinen hyökkäystapa oli saarrostava, ja heidän taktiikkaansa kuului viholliskylien sekä erillisten rakennusten polttaminen. Tällä pyrittiin estämään vihollisen majoittuminen näissä kylissä tai rakennuksissa. Radiotiedustelu oli selkeä suomalaisen armeijan vahvuus, sillä suomalaiset onnistuivat sieppaamaan neuvostoarmeijan radioliikennettä. Lisäksi he olivat taitavia paikantajia ja salakirjoitussanomien avaajia.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas kansallistunteen nostattajana

Esimerkiksi Väinö Linnan suosittu sotaromaani Tuntematon sotilas kuvaa jatkosotaa rivisotilaan näkökulmasta käsin, ja tämä teos onkin saavuttanut mainetta ja kunniaa. Se on kirvoittanut myös muita taiteilijoita luomaan romaanista oman näköisiään teoksia. Myös monet sellaiset lukijat, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita Suomen historiasta, ovat ihastuneet Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen.

Ja ellei lukeminen maistu ollenkaan, niin valtaosa suomalaisista aikuisista on nähnyt vähintään jonkin romaaniin perustuvista elokuvista. Uusin elokuvaversio herätti mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta ainakin siitä käyty keskustelu ja suuren luokan elokuvaprojekti osoittivat sen, ettei Väinö Linnan Tuntematon sotilas ole suinkaan painunut unholaan suomalaisten mielissä. Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaania voidaankin pitää tärkeänä kansallistunteen nostattajana, sekä hyvänä aikalaiskuvauksena niistä uhrauksista, joita jatkosodassa jouduttiin tekemään Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi.

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuva jatkaa Väinö Linnan perinteiden vaalimista

Vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvaversion ohjauksesta vastasi Aku Louhimies. Hän toimi myös elokuvan käsikirjoittajana yhdessä Jari Olavi Rantalan kanssa. Avausviikonloppunaan elokuva keräsi elokuvateattereihin 121 827 katsojaa, mikä on maamme paras avaustulos kotimaisten elokuvien osalta. Kun elokuvaa oli esitetty teattereissa kaksi viikkoa, saavutti se vuoden katsotuimman elokuvan aseman Suomessa. 364 468 katsojaa oli nähnyt elokuvan 5.11.2017 mennessä, mikä on suuri luku Suomen olosuhteissa, ja elokuvan kolmas esitysviikko rikkoi 0,5 miljoonan rajan. Miljoonaraja paukahti rikki 15.2.2018.

Elokuvassa nähtiin useita hyviä näyttelijäsuorituksia. Eero Aho esiintyi Rokan roolissa, Johannes Holopainen Kariluodon roolissa, Jussi Vatanen Koskelana, Aku Hirviniemi Hietasena, Hannes Suominen Vanhalana ja Paula Vesala Lyytinä, vain muutamia mainitaksemme. Vaikka Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuva onkin monin tavoin moderni versio aikaisemmista elokuvaversioista sekä Väinö Linnan alkuperäisestä teoksesta, niin voidaan kuitenkin sanoa, että se jatkaa Väinö Linnan perinteiden ja suomalaisen kansallistunteen vaalimista. Elokuvaan on onnistuttu vangitsemaan tunnelma, joka välittyy myös Väinö Linnan romaanista.